Sain tietää raskaudestani viikoilla 20+6, eli yli puolen välin. Uutinen oli aika suuri shokki, sillä en osannut arvata olevani raskaana. Mitään oireita minulla ei ollut, menkat tulivat normaalisti. Painoa minulle tuli tasaisesti koko kroppaan, eikä maha ollut huomattavissa. Kun sain tietää raskaudesta, vauvan isä ei ollut kuviossa mukana, mutta tiesin tarkalleen kuka isä oli. Kolme kuukautta ennen vauvan syntymää vauvan isä oli kuullut kaveriltaan, että olen raskaan ja hän otti minuun yhteyttä. Loppu raskauden hän oli mukana tukemassa, neuvolassa mukana kun oli mahdollista ja kuskasi minua Hämeenlinnann ultraan. Me aloimme seurustella uudelleen viime syksyn jälkeen ja nyt hän asuu kanssamme ja on tiukasti mukana arkielämässä.Maha alkoi kasvaa nopeasti raskaus viikon 24 jälkeen, jolloin aloin tuntemaan koviakin liikkeitä:) Saimme ultassa tietää, että tulossa olisi mahdollinen tyttö, jolloin aloin haalia joka suunnalta tyttöjen vaatteita ja kaikkea ihanaa vaaleanpunaista. Tähän liitetty kuva on otettu viikolla 29+5 ja ultrakuva samoihin aikoihin.
Synnytys kertomus:)
Tätä multa on kyselty niin paljon, että nyt päätin vihdoin kirjottaa:)Eli siis 2.7 puolen yön jälkeen en saanut nukutuksi kovien supistuksien takia, joita alkoi olla 10 minuutin välein. Soitin synnärille ja he sanoivat että olisi hyvä tulla sinne. Me lähettiin miehen kanssa ajamaan Hämeenlinnaa kohti, jolloin mielessä pyöri vaan kaikki jutut kun jotkut puhu kuinka paljon se sattuu ja mitä kaikkee voi tapahtua. Kun päästiin perille, pääsin melkein samantien synnytys saliin. Kohdunsuu oli silloin auki 3cm ja vietimme yön synnytys salissa. Aamuun mennessä supistukset lakkasivat kokonaan, eikä rappusissa ravaaminen auttanut, joten lähdimme kotiin odottelemaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tulimme kotiin nukkumaan ja illemmalla menimme vanhempieni luokse ja kävelin äitini kanssa pihaa ympäri moneen kertaan. Supistukset alkoivat taas, mutta niitä tuli niin harvassa ettei ollut tarvetta lähteä uudelleen sairaalaan. Kävin saunassa ja halusin saunan jälkeen mennä hetkeksi nukkumaan. Nukkumisesta ei tullut mitään, sillä supistuksia tuli tiuhaan tahtiin. Lähdimme sairaalaan ilta kahdeksan aikoihin jolloin matka tuntui ikuisuudelta supistuksien ja pahoinvoinnin takia. Perille päästyämme kohdunsuu oli 5,5 cm auki ja pääsimme hetki käyrillä oltuamme saliin. Minulle laitettiin kohdunkaulan vieruskudosten puudutus, joka auttaa supistuksiin hetkeksi. Reilu tunnin päästä pyysin lisää puudutusta koska supistukset kävivät edellistä voimakkaammaksi. Hoitajat lalittoivat saman puudutuksen uudelleen. vähän puolen yön jälkeen lääkäri tulee laittamaan synnytysepiduraalipuudutuksen ja häpyhermon puudutuksen. Ei mennyt kauaakaan kun kohdunsuu oli täysin auki ja kalvot puhkaistiin. Ponnistamisvaihe kesti 17 minuuttia ja kokonaiskesto oli 10 tuntia ja 12 minuuttia.
3.7. kello 03.07 syntyi täysin terve tyttövauva:) Olimme sairaalassa kolme vuorokautta jonka jälkeen päästiin kotiin aloittamaan vauva arkea.
